Vaatimukset jalostuskoiralle

Landseerit ovat mukana Suomen Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmassa eli PEVISA-ohjelmassa. PEVISAan kuuluvissa roduissa rekisteröitävän pentueen molempien vanhempien tulee täyttää niille asetetut PEVISA-ehdot ennen astutusta, jotta pentue rekisteröidään FI-rekisteriin.Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli PEVISA on yksi työkalu jalostuksen tavoiteohjelman toteuttamiseksi. PEVISA:lla pyritään varmistamaan, että rodussa esiintyvät perinnölliset viat ja sairaudet saadaan hallintaan eivätkä ne pääse runsastumaan. PEVISA-ohjelmassa pentujen vanhemmilta vaaditaan rotujärjestön määrittämät terveystutkimukset ennen astutusta. Rotujärjestön yleiskokous päättää ohjelmaan kuulumisesta sekä sen sisällöstä.

Pentueen rekisteröinnin ehdot ovat määritetty PEVISA:ssa. Suomen Landseeryhdistyksen jalostustoimikunta on edellä mainittujen lisäksi asettanut vähimmäisvaatimuksia ja suosituksia, joista poikkeaminen kasvattajan päätöksellä ei kuitenkaan ole este pentueen rekisteröinnille.

1. Sairasta tai sairauden vuoksi kirurgisesti operoitua koiraa ei saa käyttää jalostukseen
2. Nartun ikä vähintään 24 kk ja korkeintaan 7 vuotta
3. Uroksen ikä vähintään 24 kk
4. Lonkkaniveldysplasia; Mikäli käytetään C-lonkkaista koiraa, on sen partnerin oltava A- tai B-lonkkainen
5. Kyynärniveldysplasia; Mikäli käytetään 1-kyynäräistä koiraa, on sen partnerin oltava 0-kyynäräinen
6. Koira on palkittu näyttelyssä vähintään kahdella laatuarvostelun arvosanalla erittäin hyvä (EH) kahdelta eri ulkomuototuomarilta. Vähintään toinen arvosteluista on saatu yli 24 kk iässä. Vaihtoehtoisesti ulkomuodon jalostustarkastuksesta yleisarvosana EH
7. Koiralla saa olla enintään 30 jälkeläistä elinaikanaan Suomessa
8. Yhdistelmän sukusiitosaste saa olla enintään 5 % viidellä sukupolvella laskettuna
9. Koiralla tulee olla arvio sen luonteesta. Arvioksi käy vesipelastuskoe, luonnetesti, MH-kuvaus, BH-koe, käyttäytymisen tai ulkomuodon jalostustarkastus tai näyttelyarvostelulomakkeessa oleva koiran käyttäytymisen kuvaus vähintään kahdelta ulkomuototuomarilta.
10. Mikäli koiran status DM-sairauden, MD-sairauden tai CTP-sairauden osalta on tiedossa, niin DM/DM-koiria, MD/MD-koiria tai CTP/CTP-koiria ei tule käyttää jalostukseen.
11. Mikäli koiran status DM-sairauden, MD-sairauden tai CTP-sairauden osalta on tiedossa, niin DM/N-koira, MD/N-koira tai CTP/N-koira voidaan yhdistää saman sairauden osalta vain N/N-koiran kanssa.
12. Mikäli koiran status DM-sairauden, MD-sairauden tai CTP-sairauden osilta ei ole tiedossa, tulee sen partnerin olla kyseisen sairauden suhteen statukseltaan N/N.
13. Mikäli koiran selkätutkimustulos on tiedossa, niin SP3-4-tuloksen, LTV3-4 -tuloksen tai VA2-3 -tuloksen saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. SP1-2, LTV1-2 tai VA1-tuloksen saanut koira voidaan yhdistää saman sairauden osalta vain SP0- tai LTV0- tai VA0-tuloksen saaneen koiran kanssa.

Yllä mainittujen vähimmäisvaatimusten täyttyessä yhdistelmä on Landseeryhdistyksen jalostustoimikunnan hyväksymä. Vähimmäisvaatimusten lisäksi myös suositellaan:

1. DNA-testien osalta suositellaan, että kaikkien jalostukseen käytettävien koirien DM-status, MD-status ja CTP-status on tiedossa joko geenitestaamalla koira itse tai sen vanhempien testitulosten perusteella (jotka tarvittaessa osoitettava jalostustoimikunnalle).
2. Koiran selkäkuvaus suositellaan tehtäväksi (24 – 48 kuukauden ikäiselle koiralle) sisältäen lausunnot SP, LTV, VA.
3. Yhdistelmää, josta on syntynyt epilepsiaa sairastava yksilö, ei tule uusia. Epilepsiaa sairastavan koiran vanhempia, sisaruksia tai jälkeläisiä ei tule käyttää jalostukseen.
4. Purentavirheistä koiraa ei suositella käytettävän jalostukseen. Hammaspuutosten tai muiden leukojen/hampaiden anatomisten virheiden osalta (esim. vino tai kapea alaleuka, pienet hampaat) suositellaan valittavaksi partneri, jolla sama virhe ei toistu.

Jalostustoimikunta noudattaa Suomen Kennelliiton koirarekisteriohjetta ja jalostusstrategiaa sekä landseereille laadittua jalostuksen tavoiteohjelmaa.

VA = selkärangan nikamien epämuotoisuus