MEJÄ

MEJÄ on lyhenne metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Sen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa pyritään jäljittelemään tositilannetta avoimessa - ja voittajaluokassa, sekä mittaamaan koiran taito haavoittuneen hirvieläimen jäljestyksessä. Näistä taidoista on apuja myös käytännössä. Luonnostaan koira käyttää hajuaistiaan lähes kaiken uuden tutkimiseen ja havainnointiin. Mikäpä sen parempaa kuin valjastaa tuo vaistonomainen tapa hyöty- ja harrastus-käyttöön.

Verijäljelle koulutettu koira on suuri apu myös metsästäjille tai viranomaisille.

Miten aloittaa?

MEJÄn harrastamisen voi aloittaa kotikonsteinkin esimerkiksi vetämällä kokeissakin käytetyllä naudan tai hirvieläimen verellä lumettomaan maahan verijäljen. Verijälki vedetään yleensä kostutetulla sienellä, joka on noin kahden metrin mittaisen narun päässä, jotta se poukkoilee epätasaisessa maastossa luoden todenmukaisemman kuvan verijäljestä. Verijälki on hyvä merkitä maastoon ohjaajalle muistutukseksi jäljen kulusta. Verijäljen päässä käytetään yleensä ”kaatona” hirvieläimen sorkkaa, josta koiran tulisi olla kiinnostunut, ensimmäisillä kerroilla jäljen päässä voidaan palkkana käyttää jotain muutakin koiralle mieluista.

Verijäljen pituus koiran kanssa treenatessa kannattaa miettiä koiran kokemustason mukaisesti, aloittaa lyhyemmästä ja pidentää sitten matkaa. Samoin jäljen ikä voi ensimmäisillä jäljillä olla esimerkiksi 1-2h, jota voidaan pidentää jatkossa. Kokeissa jälki tehdään jo edeltävänä päivänä kokeesta. Jälki yleensä alkaa alkumakuusta sekä jäljelle voidaan lisätä myös muita kuvitteellisia makuita joihin verta laitetaan enemmän sienellä ja/tai pirskottaen maahan laajemmalle alueelle. Haasteita lisättäessä jäljelle tehdään esimerkiksi kulmia ja maasto voi olla hankalampaa. Verijäljellä ohjaaja kulkee koiran perässä liinan päässä.

Treenityyli riippuu paljon myös siitä, onko koiran kanssa aikomus harrastaa myös muuta jäljestämistä tai esimerkiksi onko koira ollut muulla jäljellä aikaisemmin.
Jos aikomuksena on tähdätä kokeisiin saakka, on hyvä treenata myös laukauksensietoa, sillä ennen koetta se testataan jokaiselta koiralta ja se täytyy läpäistä jäljelle päästäkseen.

Aloittelevan harrastajan kannattaa ottaa yhteyttä harrastaviin kerhoihin/paikallisyhdistyksiin. Sieltä saa tarvittavaa tietoa, kuinka alkaa harrastamaan koiransa kanssa tätä lajia. Monet kerhot/yhdistykset/seurat järjestävät esimerkiksi MEJÄ-treenipäiviä.

Kokeet

Kokeessa on kaksi luokkaa, avoin luokka ja voittajaluokka. AVO-luokkaan voivat osallistua kaikenrotuiset koirat täytettyään 9 kuukautta ja ollessaan Kennelliiton rekisteröimiä.
Koemuodosta voi myös saavuttaa jäljestämisvalion arvon (FI JVA) Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaisesti.

Ennen metsään menoa testataan ensin koiran laukauksensietoa, joka on läpäistävä jatkaakseen jäljelle.

Jäljestävä koira on kuuden metrin pituisessa jäljestysliinassa ja ohjaaja seuraa liinan päässä eikä saa puuttua koiran suoritukseen. Koiran tulee jäljestää itsenäisesti jälki alusta loppuun sallitussa ajassa, eli 45 minuutissa. Koiran tulee selvittää siellä olevat ”tehtävät” luokasta riippuen ja olla kiinnostunut kaadosta. Koiran harhauduttua jäljeltä sen tulee löytää se itsenäisesti uudelleen. Tuomarin joutuessa palauttamaan koiran jäljelle, eli jäljen ”kadotusta” kutsutaan hukaksi ja jos hukkia tulee kolme, koe keskeytyy. Tuomari seuraa koiran työskentelyä koko jäljestyksen ajan ja arvioi näin koiran kykyä suoriutua tehtävästään.

Landseer soveltuu harrastuskaveriksi MEJÄän siinä missä monet muutkin rodut. Suuren kokonsa ja korkeutensa puolesta landseerin on helppo kulkea monenlaisessa maastossa, eikä se ole myöskään niin riistaviettinen kuin esimerkiksi monet metsästyskoirat, joka edesauttaa sen suoriutumista verijäljellä, eikä se harhaudu niin helposti muiden metsässä kulkeneiden eläinten jälkien perään.

MEJÄ ja metsässä kulkeminen tuo paljon hyvää ja monipuolista liikuntaa niin koiralle kuin ihmisellekkin, nenätyöskentely on koiralle lajityypillistä käytöstä. Koiran päästessä käyttämään nenäänsä erinäisissä tilanteissa, esimerkiksi ohjatuissa tehtävissä, lisää se koiran hyvinvointiq. Haistelu on koiralle myös rauhoittavaa ja väsyttävää puuhaa.

Teksti: Emmi-Alisa Impponen