Sulan maan lajeja ovat koirajuoksu, kärryajo ja koirapyöräily.
Koirajuoksu eli canicross on matalan kynnyksen laji, jossa rotukirjo on suuri. Kaikki koirarodut pystyvät juoksemaan vähintään samaa vauhtia kuin ihminen, joten koirakko etenee sitä vauhtia, mihin ihminen pystyy. Koirajuoksussa tarkoitus on, että koira vetää juoksijaa eli mikä tahansa ulkoilu vetovaljaissa olevan koiran kanssa ei ole koirajuoksua. Koirajuoksu on yleensä pohjalajina kaikille muille vetolajeille ja hyvä kuntoilumuoto sellaisenaankin.
Nykyään hyvin suosittu potkupyöräily koiran kanssa (kickbike) on virallisesti kärryajoa. Potkupyöräily sopii lähes kaikille; se on turvallisempaa kuin koirapyöräily, koska ohjaajan jalat ovat koko ajan maanpinnan tuntumassa ja potkupyörä on hyvätasoista maastopyörää edullisempi hankinta. Potkupyöristä on saatavilla sekä maantie- että maastoversioita. Potkupyöräilyssä koira vetää ja ohjaaja vauhdittaa menoa potkimalla itse mukana. Potkupyöräilyä varten tarvitaan potkupyörä, kypärä ja mahdollisesti suojalasit, vetoadapteri, joka estää vetonarua kiertymästä renkaaseen, joustava vetonaru ja koiralle vetovaljaat. Potkupyöräilyssä kilpaillaan 1-2 koiran kanssa ja kilpailumatkat ovat 5-10 km. Varsinaisessa kärryajossa koiria on kärryn edessä 4-8 ja ajaminen tapahtuu kuin reellä –ohjaaja seisoo kärryn kyydissä koiria käskyttäen ja kärryn kulkua tasapainottaen. Kärryjä tarvitsee yleensä erilaiset harjoitteluun ja kilpailuihin – tyypillisesti harjoituskärrynä käytetään mönkijää, kun taas kilpailukärryksi halutaan mahdollisimman kevyt alumiinikärry. Varusteiden hintavuuden ja suuren koiramäärän vuoksi lajin pariin hakeutuvat yleensä useita vetokoiria omistavat valjakkoajajat.
Koirapyöräily eli bikejoring on vauhdikas laji, joten on tärkeää, että koira osaa jo ennen pyöräilyn aloittamista juosta vetonaru tiukalla tasaisesti haluttuun suuntaan. Koirapyöräilyssä koiran on myös oltava hyvin hallinnassa ja käskytettävissä tulipa vastaan mitä tahansa. Pyörän selästä, kädet ohjaustangossa ja kenties jalat kiinnitettynä lukkopolkimiin, on vaikeaa päästä puuttumaan koiran toimintaan muuten kuin sanallisesti. Koirapyöräilyä harrastettaessa tarpeellisia varusteita ovat maastopyörä, kypärä, vetoadapteri (estää vetonarua kiertymästä pyörän renkaaseen), joustava vetonaru ja valjaat koiralle. Hyödyllisiä lisävarusteita ohjaajalle voivat olla suojalasit, ajohanskat ja pyöräilykengät. Koirapyöräilyn kilpailut järjestetään yleensä kuntorata- tai metsätiepohjillaja tavallisin kilpailumatka on 4-5 km.
Talvilajeja ovat koirahiihto, koirapotkukelkkailu, pulkkahiihto ja valjakkoajo.
Koirahiihto on erinomainen liikuntamuoto niin koiralle kuin ohjaajalle ja sitä voi kuntoilu mielessä harrastaa lähes minkä koiran kanssa tahansa. Koirahiihdossa hiihtäjä ja koira ovat kytkettynä toisiinsa joustavalla vetonarulla ja koira vetää hiihtäjää. Hiihtäjän tulee hallita vapaa hiihtotyyli ja koiralla on syytä olla hallussa peruskäskyt liikkeelle lähtemiseen, kääntymiseen oikealle tai vasemmalle ja pysähtymiseen. Suuria varustemääriä ei tarvita, hiihtovarusteiden lisäksi joustava vetoliina ja koiralle valjaat. Kilpailumatkat koirahiihdossa on jaettu matkan pituuden mukaan sprintteihin, keskipitkiin ja pitkiin matkoihin.
Koirapotkukelkkailu (kickspark) on lumisen ajan vastine koirapotkupyöräilylle. Rekenä käytetään yleensä metallirunkoista potkukelkkaa, jossa on muovijalakset ja jarru. Myös vetoadapteri on tarpeellinen, jotta vetonaru ei löystyessä jää kelkan alle. Tässäkin lajissa järjestetään kilpailuja ja ne ovat silloin 1-2 koiran valjakkoajokilpailuja. Pulkkahiihdossa hiihtäjä tulee lähes viisi metriä koiransa takana ja koiran ja hiihtäjän välissä on painolla lastattu pulkka, jota koira vetää hiihtäjän lisäksi. Koiralla on vetämiseen tarkoitetut aisat kytkettynä vetovaljaisiin. Pulkkahiihdossa ohjaaja ei pysty vaikuttamaan koiraan vetonarun kautta, joten koiran on oltava hyvin hallittavissa suullisilla käskyillä. Pulkan + hiihtäjän vetäminen kysyy myös koiralta sisukkuutta, sillä pulkkaan lastataan kilpailuissa puolet koiran omasta painosta.
Valjakkoajo on se laji, joka ihmisille tulee mielikuviin, kun puhutaan vetolajeista tai valjakkourheilusta. Valjakkoajossa rekeä vetää 4-8 koiraa, jotka on kytketty vetoliinaan pareittain ja peräkkäin. Tyyli on tuttu monille Lapin turisteille, mutta kilpailulajina se on suunnattu arktisille vetokoirille ja sen kuninkuuskilpailuna pidetään 1500 km mittaista, useita päiviä kestävää Iditarodia Alaskassa.
Lähteet: Suomen Valjakkourheilijoiden Liitto Ry:n internet-sivut
www.vul.fi
Virallisten valjakkolajien lisäksi landseerin kanssa voi ilahduttaa lapsia vedättämälläkärryjä tai ahkiota.